Aika on mennyt hirmuisen nopeasti, Sohvi pentulaisesta on tullut aikuinen nainen - ekat juoksut ovat parhaillaan menossa. Sohvista on kasvanut erittäin tasapainoinen ja kaunis koira. Mitään ongelmia ei ole ollut jalkojen, mahan tai minkään muunkaan kanssa. Sovi on luonteeltaan puuhakas, mutta varsinkin nyt aikuisuuden kynnyksellä siitä on löytynyt ihana hellittelyä ja rauhoittumista rakastava koira myös. Sohvi on pikkuisin leo, mitä minulla on ollut - korkeutta ei ole mitattu - varmasti rotumääritelmän mittojen rajoissa - aika kompaktin kokoinen koira, painoa on reilu 50kg.
Muutamassa näyttelyssä ollaan Sohvin kanssa pyörähdetty, molemmista hirmuisen hyvät arvostelut. Pariin näyttelyyn ollaan menossa nyt kevään 2015 aikana, kesän näytelmät katsotaan sitten niiden jälkeen.
Sohvi harrastaa toko-treeejä ja lisäksi ollaan käyty harjoittelemassa, miten eksyneitä ihmisiä etsitään metsästä. Tämä sujuukin muuten jo melkoisen mallikkaasti, pitäisi vaan saada hiottua joku sopiva ilmaisumuoto koiralle, kun sen mielestä haukkuminen ei ole oikein sopivaa.
Alville laitettiin hormoonikapseli loppu syksystä. Kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi sitä ei tulle enää käyttämään jalostukseen. Hormoonikapseli ei juurikaan toiminut tälle pojalle - se haistoi juoksuisten narttujen tuoksut kaukaa ja paineli metsän läpi 5km pääähän tyttöjä treffaamaan. Alvi kastroitiin alkuvuodesta 2015 ja ihan nappiin aikaan - saimme potea Sohvin ensimäisiä juoksuja nyt ihan rauhassa ilman minkäänlaista mielenkiintoa.
Alvi on lempeä jättiläinen edelleen, muuten ei kastraatio ole sitä muuttanut, mutta ahneempi siitä on tullut. Siitä tosin ei liene haittaa, sillä massaa tuo suuri pikkumies kaipaisikin. Alvin kanssa ei harrastella mitään erikoista. Välillä se on mukana milloin missäkin treeneissä, mutta ei sitä juurikaan kiinnosta mitkään seuraamiset sun muut, se kävelee huomaamattomana vieressäni, oli sitten nakkia tai ei. Iltaisin se tulee istumaan sohvan viereen, painaa päänsä syliin ja vaan on. Alvi on meidän halinalle.
Ronja on ollut se, joka on tänä talvena aiheuttanut huolta. Ronjan silmän alaluomessa ollut patti pysyi samana pienenä nystyränä pitkään, mutta alkoi kasvaa vauhdilla alku vuodesta ja sitten se poistettiin polttamalla. Samalla kuvautun sen selät ja lonkat, sillä se on välillä kankeahko ja haluton lenkkeilemään. Patti saatiin hyvin pois ja selkä ja lonkat olivat kuin nuorella koiralla - ei nähtävissä minkäänlaista kulumaa. Jumitus ja jäykkyys johtunee sillä vain lihasjumeista, jotka hoidetaan pois hieronnalla.
Kun ilmat vähän lämpenevät, Ronja vaihtaa tapansa mukaan turkkiinsa kesä-lookin. Ikää on jo kohta 7 vuotta ja turkin laatu on sellainen (muuttui aikoinaan pentujen jälkeen) ettei talvikarva irtoa mihinkään, ja karva on niin tiivistä ettei ihoa löydy. Jotta emme aiheuta tälle arvonsa tuntevalle mummokoiralle liian tukalaa oloa kuumuuden vuoksi, ajelen koneella ainakin osan sen turkista, jotta se pääsee muiden kanssa nauttimaan lenkkeilystä eikä tarvitse viettää aikaa viileässä kellarissa. Vanhan koiran kanssa en halua mitään ylimääräisiä lämpöhalvausriskejä.
Hyvää kevättä kaikille!