Loppukesä 2016 on tuonut paljon muutoksia elämäämme. Lauman äitikoira poistui keskuudestamme munuaisten surkastumisen saattelemana. Päätös viedä vielä välillä häntää heiluttava koira viimeiselle matkalleen ei ollut helppo. Olin kuitenkin päättänyt, että Ronja saa lähteä täältä edes osittain saappaat jalassa eikä sen tarvitse kärsiä pitkään.
Tällä hetkellä laumassa on vain kaksi leoa, Alvi ja Alma. Almasta on kasvanut jo reilun vuoden ikäinen hieno neiti. Luonne on puhdasta kultaa, minkä alta löytyy aina välillä se pieni saksalainen velmu. Tällä hetkellä elämme taas kerran raastavia aikoja, sillä odotamme jännittyneenä Alman ensi viikon lääkärikäyntiä. Alma kaatui jokunen viikko sitten liukkaalla nurmikolla kurvissa ja on siitä lähtien ontunut enemmän tai vähemmän vasenta etujalkaa. Nyt vain peukut pystyyn, että ortopedi löytää sieltä jonkun vian, joka on mahdollista korjata.
Oikein hyvää syksyä kaikille!