Aloitetaan Almasta. Alma on käynyt osteopaatilla, koirahierojalla ja laserhoidoissa ja tällä hetkellä tilanne näyttää hirmuisen hyvältä. Koira ei ole ontunut etujalkaansa aikoihin ja selkäkin on kuin eri koiralla. Keväällä on sitten aika viedä Alma virallisiin kyynär- ja lonkkakuviin - sitten tiedämme miltä tulevaisuus näyttää leonberginkasvatuksen kannalta.
Koko syksyn, pitkälle joulukuuhun saakka, treenasimme Alman kanssa jälkeä. Lyöttäydyimme mukaan pieneen ja mukavaan palveluskoirajoukkoon, löysimme ihanan pellon, jota saamme käyttää. Alma innostui hommasta niin, että viimeisillä kerroilla meni jo superhienosti 300-400m tonnikalajälki. Viimeiset jäljet olivat muutenkin vaikeat, koska keli oli jo superhaastava, joka kerta kova tuuli, sivustakin ja lämpötila melkein pakkasella, jolloin hajumolekyylit alkavat kapseloitua ja haju on hankalasti tunnistettavissa edes koiran nenällä. Tätä harrastusta tullaan jatkamaan kun lumet sulaa - tuskin koskaan kilpailumielessä, mutta ihan vain siksi, että koira rakastaa sitä!Almasta on kasvanut oikein ihana pikkunainen.
Erityisen iloinen olen siitä, että Almalla on luonne ihan napakymppi - parempaa en voisi toivoa. Se osaa lukea vieraita koiria äärettömän hienosti, ottaa huomioon jos joku sitä pelkää. Lisäksi se rakastaa kaikkia ihmisiä. Alma oli edustamassa Lemmikki 2016- messuilla leonberginkoiria ja myymässä vähän pantojakin. Kaksi pitkää päivää messukeskuksessa se jaksoi ottaa rapsutuksia vastaan sadoilta ihmisiltä, aamusta -iltaan. Se pötkötti lattialla, eikä hätääntynyt mistään hälinästä tai kuulutuksista, eik äedes siitä, että parhaimmillaan taisi olla kahdeksan lasta yhtä aikaa sen ympärillä ihailemassa. Almalla ei ole ennakkoluuloja; se otti yhtä suurin pusuin ja hännänheilutuksin vastaan lapset, vanhukset, lastenrattaat, kehitysvammaiset, ulkomaalaiset... ihan kaikki. Vaikka leot ovatkin normaalisti ihan superhienoja koiria, niin pitää kyllä myöntää, että meidän muista koirista ei olisi ollut tähän.
Sitten Alvin vuoro....
Alvi alkoi ontua oikeaa takajalkaansa pari viikkoa sitten. Kävimme lääkärissä ottamassa röntgenkuvat. Polvesta löytyi nivelrikko ja pieni irtopala ja mahdollinen ristisidevamma. Ristiside on siitä kelju juttu, että sen todellista kuntoa ei voi tietää, ennen kuin jalka avataan. Odottelimme konsultaatiolausuntoa ortopediltä, sieltä tuli lyhyt vastaus, jossa kerrottiin paljonko ristisideleikkaus maksaa. Siitä alkoi selvitystyö, mutta sitä ennen kerron vähän taustoja...
Reilu 3 vuotta sitten, kun olimme juuri muuttaneet tänne Kouvolaan, Alvi juoksi pihassa kesällä ympyrää talon ympärillä. Vauhti oli Alvimaiseen tapaan hirmuinen, tuli sitten nurkan takaa pihaan, väisti Ronja-äitiään ja törmäsi pihassa pysäköitynä olevaan pakettiautoon oikea kylki edellä. Vauhti oli niin kova, että auton kylkeen tuli iso lommo törmäyksestä. Tämän jälkeen aloin kuunnella lenkillä, kun koirasta kuuluu ihmeellistä naksumista - paikallistin sen oikeaan takajalkaan. Koira käytettiin röntgenissä, jaloissa ja selässäkään ei ollut mitään löydöstä mikä olisi selittänyt naksumisen. Lääkäri oli sitä mieltä, että saattaa kuulua jostain nivelestä. Haimme muutaman viikon nivelpistoksia - niistä ei ollut mitään huomattavaa apua. Koirahieroja totesi, että oikeassa takajalassa on huomattavasti löysemmät ja yliliikkuvat nivelet, kuin vasemmassa.
Seuraavana kesänä meille tuli Alvin tytär Sohvi ja koirat reuhkasivat keskenään ja juoksivat ympäri metsiä. Naksuminen loppui enkä sen koommin sitä ajatellut. Välillä pitkän lenkin jälkeen koira saattoi olla kankea ja ontua hetken takajalkaa, sitten ei taas viikkoihin mitään. Kunnes ontuminen alkoi muutama viikko sitten.
Olen nyt tehnyt valtavan määrän selvitystyötä nivelrikon ja ristisidevammojen tiimoilta. Tietoa ja kokemuksia on tullut ortopediltä, eläinlääkäreiltä, osteopaatilta, fyssarilta, harrastajilta, artikkeleista... päällimmäisenä ja tärkeimpänä havaintona nousi esille se, että jos leon kokoiselta koiralta katkeaa ristiside, koira hyvin harvoin laittaa painoa jalalle. Katkennut ristiside ei myöskään korjaannu itsestään. Jos ristidside (säikeet) on osittain katkennet tai rispaantuneet, on sen mahdollista vahvistua ajan kanssa, jos rakennusaineita on saatavissa. Yhden ortopedin kanssa juttelin pitkän pätkän näistä, hän oli rehellinen ja sanoi suoraan, että kaikki koirien(kin) leikkaukset, joissa käsitellään niveliä aiheuttaa koiralle jonkinasteisen nivelrikon - ja tämähän meillä jo on. Lisäksi raskasrakenteisilla koirilla terveen jalan ristiside joutuu toipumisaikana niin suurelle rasitukselle, että alkaa usein oireilla 6-12kk toisen jalan operoinnin jälkeen.
Nyt mennään Alvin kanssa päivä kerrallaan ja toivoa ei ole heitetty kankkulan kaivoon. Keittiön pöydällä on suuri arsenaali nivelvalmisteita, vitamiineja, lisäravinteita ja öljyjä - näiden lisäksi haemme nyt jonkin aikaa viikon välein nivelpistoksen eläinlääkäriltä. Tänään on aika myös koirahierojalle ja laser-hoitoon. Mikäli jalka jatkaa paranemistaan, tulee lisähoitomuodoksi todennäköisesti IRAP-hoitokin.
Jalan voinnissa on tapahtunut tässä muutaman viikon aikana pieniä, mutta merkittäviä muutoksia. Koira laittaa koko takaosan painon oikealle jalalleen mm. pissatessa. Kipulääkkeitä ei tarvita läheskään joka päivä.
Nyt vaan tehdään parhaamme ja pidetään peukut pystyssä ja toivotaan, että saamme pitää koiran vielä monta vuotta. Haluamme kiittää teitä kaikkia, jotka olette olleet tukenamme diagnoosin jälkeen.